Perjantaina ravasin tosiaan ympäri kaupunkia ja käväisin mm. Yonossa katsomassa, josko kyseisestä puljusta olisi löytynyt youth vs. futuren höyhenkoruja. Valitettavasti mokomat olivat päässeet korviksia lukuunottamatta loppumaan, eli pitänee käydä viikon päästä tarkistamassa tilanne uudestaan. Tyhjin käsin en kuitenkaan kävellyt ulos tälläkään kertaa, vaan mukaan lähti uusi lemmikkini, kullanvärisestä pleksistä leikattu kultakalariipus. Suunnittelijan nimeä en nyt kuollaksenikaan muista, mutta väliäkö sillä.

Kaikista löydöistäni en viitsi hehkuttaa, sillä mustissa pillifarkuissa ei liene mitään suunnatonta eksotiikkaa ja marimekon pallopaita odottelee vielä reissua pesukoneeseen hieman kutistumaan. Ihana marjapuuronpunainen neuletakki ansaitsee kuitenkin päästä näkösälle; Malli on aivan täydellinen lyhyelle ihmiselle - pitkä, muttei kuitenkaan turhan hallitseva. Väri taas on jotain, mitä en ole koskaan aiemmin käyttänyt, mutta sopii yllättävän nätisti erisävyisen mustan ja harmaan kanssa.


neuletakki: Vero Moda, legginssit: Vila?, koru:Yono, paita & huivi: H&M, sukat: Tommy Hilfiger
Kuten kuvista näkee, luonnonvalon puute pilaa muutakin, kuin mielentilan. Ylläolevat otokset räpsin yöasetuksilla, eikä valoa tahtonut riittää sitten millään. Seinämme on oikeasti valkoinen, eikä mikään kellanvihreä. Seitsemän vuoden kuvausharrastuksen jälkeen voisi ehkä joskus harkita lisäsalamoiden ostamista. Tai edes sen jalustan raahaamista tänne sieltä vanhempien vaatekomerosta....
Tunnisteet: korut, talvi, yono
